Suomibreikkiä 1983-2013

A brand new documentary about the 30 years of Finnish breaking has just been released. It’s done in Finnish language so this review will also be written in Finnish. English subtitles available so get your copies at www.suomibreikkia.com.

Suomibreikkiä 1983-2013

logo_fp

Noniin, kauan odotettu Suomibreikkiä 1983-2013 on viimein julkaistu. Hiski Hämäläinen ja Street Soul TV -kumppanit ovat työstäneet dokumenttia pidemmän aikaa, ajaneet ympäri Suomea yhteensä 8000 kilometriä koluamassa kellareista vanhoja VHS-nauhoja ja haastattelemassa alan osaajia vanhan koulun konkareista uudempiin tulokkaisiin. 30-vuotisjuhladokkaria varten on saatu tukea Suomen Bboy-liitolta, Opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja Lappeenrannan kaupungilta, mutta loppupeleissä sydämellähän se on saatu kasaan, eikä niinkään rahallisella tuella. Ensimmäisenä laatuaan, dokumentin tekijöillä on varmasti ollut valtavat paineet työstää lopputulos siihen kuntoon, että se miellyttää mukana olleita ja ehkä jopa katsojiakin.

Ensimmäisenä tulee mieleen sana “vastuu”. Suomalainen breikkaus on kansainvälinen ilmiö ja menestystarina, jota ei kuitenkaan valtamediassa ole hirveästi käsitelty. Samalla tanssi on monelle koko elämä. Hurriganesista on leffat tehty, suomi räppiä on dokumentoitu, nyt on viimein breikkauksen vuoro. Mediassa kuultu kirjoitetaan monesti suoraan historian kirjoihin, dokumentin onnistuminen on siis äärimmäisen tärkeää alan harrastajille ja ammattilaisille. Breikkaus on mun elämäntapa -kirja jäi pintaraapaisuksi nousevasta skenestä, mikä korottaa dokumentin odotukset entisestään lähes tähtitieteelliseksi. Kiroulusta ja kyräilystä koostettu traileri ei myöskään ainakaan vähentänyt ennakkokuhinaa.

Kulttidokkari Freshest Kids kertoi Crazy Legsin näkemyksen breikkauksen historiasta, jossa Eurooppalaiset pioneerit oli jätetty suorilta pois. Hiskin rooli ohjaajana skenen klikkien ulkopuolisena tarkkailijana toimii, kokonaiskuva on puolueeton ja kattava. 1980-luvulta on kaivettu mukaan Helsingin lisäksi Rovaniemen, Jyväskylän, Turun ja Savonlinnan konkarit. Saman sukupolven tarinat ja videomatskut ovat ehkä dokkarin parasta antia. Electro Dynamicsin tyylit, sekä Ahlgrenin ja Maurizion MM-kisat vuosimallia 1986 ovat kellareiden kätköjen löytöjä, joiden tuominen uusille sukupolville on kulttuuriteko.

90-luvun sukupolvea on käsitelty kattavammin Helsingistä Jyväskylään, Ouluun ja Varkauteen jne. Tarinoille annetaan aikaa, mikä rikastaa kokonaisuutta. Puutteitakin dokkarista löytyy. Kaksi tuntia kestoa varmasti rajoittaa ja valintoja on tehtävä. Bgirl-osuus on pätevä ja käsittelee TFlown vaikutusta maailman b-girl -tyyleihin. Anniina AT:n tarinaa olisi ollut hienoa kuulla enemmän. AT klooneja on tullut vastaan matkoilla Kiinasta Brasiliaan, joten sinnikästä reppaamista ja vaikutusta ulkomaalaisten b-tyttöjen staileihin olisi voinut käydä enemmän läpi. Poe One mainitsi AT:n juuri omana lempi b-girlinään. Lisa Ahlström näkyy paljon videoissa, mutta nimi ei tule kertaakaan esille. Lisa oli käytännössä ensimmäinen laajasti kansainvälisesti edustanut Suomesta ponnistanut breikkari, joka avasi ovia myös meille muille. Muista kotimaisista tekijöistä olisi ollut hienoa nähdä mukana olevien lisäksi Rome-One, Steps ja omat esikuvat MidPoint Rockersista, kuten esimerkiksi Salosen veljekset Jani ja Juuso. Ima Iduozeen New York-tyylin ja Top Rocks aikojen materiaaleja olisi ollut hienoa nähdä enemmän ja ajatuksiakin olisi ollut hieno kuulla. KPO Breaks järjestäjiä Jussi Konttista ja Kimmo Rantalaista olisi ollut mahtavaa nähdä haastatteluissa. Samoin Pasi “Kool Ski” Palosta ja taustoja siihen, miten ensimmäiset Helsinki Battlet saivat alkunsa. Kuka tietää, ehkä joskus dokumentille saadaan vielä jatko-osa.

“Jos Paavo Nurmi juoksi Suomen maailman kartalle, niin kaverit breikkas Suomen maailman kartalle”. Omien, vanhempien materiaalien näkeminen ja tarinoiden kuuleminen lämmittää sydäntä. On todella hienoa nähdä mukana materiaalit myös historiallisista battleista Circle Kingzeistä ja Rock Steady Anniversaryn finaaleista. Ryhmien väliset kilpailut ja nahistelutkin nähdään oikeasti kehittävänäkin tekijänä. 2000-luvun sukupolvea on käsitelty oikein kattavasti ja useasta näkökulmasta.

Jos olet kiinnostunut hip hopista missään sen muodossa, sinun tulee nähdä tämä dokumentti. Breikkarit veivät hip hopin New Yorkista maailmalle ennen räppäreitä. Samalla lailla suomalaiset breikkarit tekivät kotimaisesta hip hop -kulttuurista maailmankuulua ilman urheiluautoja ja helyjä luottaen omiin taitoihin ja kovaan duuniin. Dokumenttissa neljää sukupolvia yhdistäviä tekijöitä ovat silmistä näkyvä liekki, nostalgia menneitä kohtaan ja rakkaus lajiin ja yhtenäiseen hip hop -kulttuuriin. Samojen tarinoiden kuuleminen eri lähteistä vahvistaa dokkarin todenperäisyyttä ja tuntua. Tekniseen toteutukseen ja ulkonäköön on nähty vaivaa ja jälki on upeaa. Jännitettäväksi jää, mitä 21.12. esitettävään 58 minuutin tv-versioon leikataan kahden tunnin dvd:stä, sillä käsiteltävää on paljon.

Suomibreikkiä lunastaa korkeat odotuksensa. Parhaimmillaan se voi toimia tulevaisuudessa sukupolvien välisenä linkkinä, sekä bboy-skeneä yhdistävänä tekijänä. Vanhan koulun tanssijat ovat aikuistuneet ja näkevät jo selvästi, mitä kasarilla olisi voitu tehdä paremmin, jotta laji olisi selvinnyt hankalammista ajoista 1990-luvulla. Näitä kokemuksia on uuden sukupolven hyvä kuunnella, jottei samoja kommelluksia tarvitse kärsiä uudestaan. Henkilökohtaisesti toivon sydämestäni Suomibreikkiä 1983-2013:lle vähintään Jussi-patsasta seuraavassa gaalassa. Englanninkielinen tekstitys mahdollistaa kansainvälisen levityksen, jota toivottavasti ei jätetä tekemättä. Onhan suomalainen katutanssi kansainvälisestikin merkittävä ja kiinnostava ilmiö. Omasta ja kolleegojeni puolesta lyhyet ja ytimekkäät terveiset tuotantotiimille ja tukijoille: Kiitos.

Advertisements